BLOGI: ELINKEINOPOLITIIKKA NOUSEE UUDELLE TASOLLE

Maailmantalous käy läpi kolmatta teollista vallankumousta. Aiemmassa kahdessa murroksessa muuttuivat sekä talouden ydinteknologiat että organisointitavat. Ensimmäinen teollinen vallankumous siirsi työn tehtaisiin, toinen isoihin hierarkkisiin organisaatioihin.

Yhteistä näille organisatorisille innovaatioille oli niiden kyky hallita aiempaa pidemmälle erikoistunutta tuotantoprosessia. Nyt tuotantoprosessien globaali erikoistuminen ja uudet informaatioteknologiat vaativat taas uudenlaisia organisatorisia ratkaisuja. Niiden eturintamassa ovat verkostomaisesti toimivat liiketoimintaekosysteemit.

Erilaisia ekosysteemejä ja niiden määritelmiä on monenlaisia. Ekosysteemit voidaan lopputuotteen ja liiketoiminnan kypsyysasteen mukaan jakaa neljään ryhmään. Innovaatioekosysteemien toiminta painottuu tutkimus- ja kehitystoimintaan. Ne tuottavat tutkimusta, osaamista ja keksintöjä. Meilahden terveydenhuollon ekosysteemi käy esimerkiksi tällaisesta ekosysteemistä.

Yrittäjyys- ja startup-ekosysteemit muodostuvat alkuvaiheessa olevien innovatiivisten yritysten ja yrittäjien yhteisöistä. Niihin liittyy myös yleensä hautomo- ja kiihdyttämötoimintaa sekä pääomasijoittajia. Espoon Otaniemi on hyvä esimerkki tällaisesta ekosysteemistä. Kun tietynlaiseen liiketoimintaan erikoistunut ekosysteemi lähtee nopeaan kasvuun, voidaan puhua kasvuekosysteemistä. Niitä on ollut Suomessa viime vuosikymmeninä valitettavan vähän. Pelialan ekosysteemi lienee tuorein esimerkki. Nokian telekommunikaatioekosysteemin nopea kasvu muutti Suomen elinkeinorakennetta merkittävästi 1990-luvulla.

Vakiintuneeseen liiketoimintaan liittyvät liiketoimintaekosysteemit muistuttavat perinteisiä teollisia klustereita, koska niitä hallitsee jokin suuryritys (esim. Apple tai Meyer). Niiden toiminnan ei kuitenkaan tarvitse olla maantieteellisesti keskittynyttä kuten perinteisillä klustereilla. Digitaaliseen alustaan perustuvista liiketoimintaekosysteemeistä puhutaan myös usein alustatalouden käsittein.

Yhteistä näille ekosysteemeille on se, että ne ovat perinteisiä organisointimalleja paremmin sopeutuneet pitkälle erikoistuneeseen, keskinäisriippuvaan, monimutkaiseen (kompleksiin) ja epävarmaan toimintaympäristöön. Niiden yhteiset päämäärät, pelinsäännöt ja standardit sekä hajautettu päätöksenteko mahdollistavat innovatiivisen ja ketterän toiminnan tietointensiivisessä ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Ekosysteemillä on perinteisiin hierarkkisiin organisaatioihin verrattuna käytettävissään enemmän erilaista osaamista ja tietoa sekä toiminnan vapausasteita, mikä parantaa niiden sopeutumis- ja uudistumiskykyä.

Ekosysteemeissä tapahtuva yhteistyö ja liiketoiminta perustuvat luottamukseen, mikä vähentää niihin liittyviä transaktiokustannuksia. Luottamus helpottaa myös toisistaan riippuvien tuotannollisten tehtävien koordinoimista. Ekosysteemin organisaatio on hierarkkista organisaatiota kevyempi, koska transaktiot ja toiminnan koordinointi tehdään pääosin hajautetusti ilman ylhäältä tulevaa ohjausta ja valvontaa. Tarvittava suunta koko ekosysteemille saadaan yhteisestä visiosta, strategiasta, arvoista ja pelinsäännöistä.

Kilpailu on maailmantaloudessa siirtynyt yhä enemmän ekosysteemien väliseksi. Suomi sai tästä havainto-opetusta, kun Nokian älypuhelinekosysteemi hävisi kilpailun Applen ja Samsungin vastaaville ekosysteemeille. Yksittäiset yritykset tarvitsevat omien kilpailuetujensa lisäksi hyvän ekosysteemin tarjoamia kilpailuetuja. Niitä ovat mm. kilpailukykyiset yhteistyökumppanit, osaava ja tehokas julkishallinto, yritysten tarpeisiin räätälöity infrastruktuuri ja erityispalvelut sekä huippuosaava työvoima.

Pitkälle erikoistuneet tuotteet vaativat monimutkaisia tuotantoprosesseja ja monenlaisia resursseja, jotka pitää nivoa saumattomasti yhteen. Parhaimmillaan ekosysteemit luovat ”verkostoetuja” kun niiden toisiaan täydentävät toimijat synnyttävät toisilleen kilpailuetuja ja houkuttelevat uusia asiakkaita, sijoittajia ja resursseja. Yhteistyön tuloksena voi syntyä ylivoimainen systeemi, jonka kilpailuetua on erittäin vaikea kopioida ulkopuolelta.

Ekosysteemitason liiketoiminnan edistäminen on uusi haaste Suomen julkishallinnolle, joka on perinteisesti tukenut yksittäisiä innovaattoreita ja kasvuyrityksiä. Monet perinteisistä innovaatio- ja elinkeinopolitiikan instrumenteista ja osaamisista eivät taivu ekosysteemien edistämiseen.

Ekosysteemitason osaamista ja politiikkaa pitää kuitenkin kehittää, sillä Suomi tarvitsee kipeästi uusia kasvualueita. Lupaavia uusia ekosysteemeitä kannattaisikin valita Suomen talousstrategian painopisteiksi, sillä niiden avulla voitaisiin pidemmällä aikavälillä vahvistaa Suomen elinkeinorakennetta, tuottavuuskasvua ja työllisyyttä. Niitä voidaan etsiä hallituksen valitsemilta bio, clean, digi, health ja arktinen -painopistealueilta.

Useat teollisuusmaat ovat viime aikoina liikkuneet ”ekosysteemipolitiikan” suuntaan, koska uusien, kansantalouden kannalta merkittävien kasvualueiden syntyminen vaatii julkishallinnolta systeemisempää ja pitkäjänteisempää toimintamallia.

Julkishallinnon rooli on ekosysteemien kehittämisessä enemmän mahdollistajan, kannustajan ja yhteistyökumppanin kuin sijoittajan, tuottajan tai ylhäältä käsin määrääjän. Tähän rooliin sisältyy mm.: kansainvälisiä markkinoita ja arvoverkkoja koskevan tiedon tuottaminen, lupaavien kasvualueiden ja -ekosysteemiaihioiden tunnistaminen, näiden ekosysteemiaihioiden kehitys- ja liiketoimintapotentiaalin arviointi, parhaiden ekosysteemien valinta painopistealoiksi sekä niiden pitkäjänteinen kehittäminen.

Kaiken tämän pitää tapahtua kiinteässä yhteistyössä yrityskentän ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa heidän tietojaan ja osaamistaan hyödyntäen. Tällaisen roolin ottaminen vaatii Suomen elinkeino- ja innovaatiopolitiikalta uudenlaisen toimintamallin ja osaamisten kehittämistä.

Ekosysteemipolitiikka ei merkitse vallankumousta innovaatio- ja elinkeinopolitiikassa. Ekosysteemitason politiikkaa tarvitaan täydentämään perinteistä horisontaalista politiikkaa, jolla pyritään luomaan kaikille innovaattoreille ja yrityksille hyvät toimintapuitteet. Uusien ekosysteemien systemaattisella kehittämisellä elinkeino- ja innovaatiopolitiikalla saadaan aikaan uusia kasvualueita.

Timo Hämäläinen TEM/Sitra

Osallistu tästä ideointiin: Millaiset ekosysteemit luovat vahvoja kilpailuetuja?

#kasvunagenda

Facebook
Facebook
Twitter
Visit Us

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *