TAVOITTEET JA TAUSTAT

Kasvun agenda tarkastelee talouskasvua tukevia politiikkasisältöjä ja edistää yhteisen näkemyksen muodostumista työ- ja elinkeinoministeriössä, sen ohjaamassa toimijakentässä sekä ministeriön ulkoisessa yhteistyössä. Agenda hyödyntää olemassa olevaa analyysitietoa ja tunnistaa lisäselvitysten tarpeita. Agenda ei ole konkreettinen politiikan toimeenpanosuunnitelma, mutta siltä nousee yleisen tason johtopäätöksiä politiikan suuntaamiseksi.

Työpanoksen määrä ja tuottavuuskehitys ovat talouden makrotasolla tarkasteltuna kasvun keskeiset osatekijät. Kasvupolitiikan tavoitteena on, että elinkeinoelämä uudistuu ja Suomessa toimii kannattavia korkean jalostusarvon yrityksiä, joiden kautta syntyy taloudellista arvoa palkkoina ja yritysten voittoina. Kasvupolitiikan tavoitteena on myös, että suomalaiset työllistyvät kykyjensä mukaisesti tuottavaan työhön samalla kun heidän osaamisensa ja kyvykkyytensä kehittyvät.

Suomen kaltaisen pienen kehittyneen avotalouden menestys perustuu maailman muutosten ymmärtämiseen

Globaali toimintaympäristö integroituu kiihtyvästi. Maailmantalouden vapautuminen, kuljetuskustannusten lasku ja erityisesti viestintäteknologian kehitys ovat muuttaneet yritysten liiketoimintamalleja. Elinkeinorakenteen uudistumisessa palvelutalouden logiikka ja asiakasarvon kasvattaminen ovat yritystoiminnan keskeisiä menestysedellytyksiä. Kansainvälisessä työnjaossa tämä lisää entisestään kilpailua osaamisesta ja kyvykkyyksistä. Monet perinteisesti kilpailulta suojatut toimialat kohtaavat globalisaation edetessä yllättäen kansainvälisen kilpailun.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen rakenteelliset ongelmat ovat hidastaneet maailmankauppaa ja talouskasvua.  Vaikka kärkiyritysten tuottavuuskasvu jatkuu, keskimääräinen tuottavuuskasvu on useissa keskeisissä kansantalouksissa hiipunut. Alhaiset reaalikorot heijastelevat kasvuodotusten aneemisuutta. Innovaatioiden leviäminen kärkiyrityksistä muihin yrityksiin ei toimi aiempien vuosien tapaan. Yksi syy saattaa olla yhteiskunnan rakenteiden ja instituutioiden hitaassa sopeutumisessa nopeasti muuttuneisiin teknologisiin ja taloudellisiin mahdollisuuksiin. Esimerkiksi sääntelyn puutteet voivat rajoittaa teknologisten innovaatioiden käyttöönottoa. Myös tarvittaviin uusiin osaamisiin liittyvät pullonkaulat voivat aiheuttaa tuottavuuskasvuun syklisyyttä.

Kasvanut poliittinen epävakaus jarruttaa osaltaan talouskasvua. Taloudellisiin ulkosuhteisiin ja ulkopolitiikkaan liittyvät päätökset ovat merkittäviä ja pitkävaikutteisia vientiriippuvaiselle maalle.

Teknologian kehitys on ollut tuottavuuskasvun mahdollistaja. Tuloillaan olevan neljännen teollisen vallankumouksen trendejä ovat esimerkiksi tekoäly ja räätälöity 3D-printtauksen mahdollistama paikallinen tuotanto. Kehitys voi jopa vähentää kauppavirtoja. Ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu vaikuttaa energiapolitiikkaan, edellyttää globaaleja toimia ja vaikuttaa niin talouskasvun edellytyksiin kuin kansainvälisen tulonjakoon. Ympäristönsuojelu edellyttää laajemminkin uusia teknologiaratkaisuja ja kestävämpiä toimintatapoja.

Suomi on ollut taloudellinen menestystarina. Suomalaisten suuryritysten kansainvälistyminen ja Nokia-klusterin hajoaminen synnyttivät Suomen talouteen elinkeinorakenteen uudistamishaasteen. Viennin veto hiipui, tuottavuuskasvu sakkasi, rakennetyöttömyys kasvoi ja elinkeinorakenne muuttui kohti alhaisemman jalostusarvon tuotantoa. Verrokkimaita alhaisempi työllisyysaste heikentää julkisen talouden tasapainoa. Työttömyyden kustannukset ovat korkeat. Vaikka meillä on merkittävää ja menestyvää yritystoimintaa, teollisuuden jalostusarvolla mitaten emme edelleenkään yllä vuoden 2008 tasolle. Palveluliiketoiminnan kasvusta ei toistaiseksi ole ollut teollisuustuotannon korvaajaksi.

Menetettyjen liiketoimintojen ja työpaikkojen tilalle tarvitaan nyt uutta korkean lisäarvon tuotantoa ja työtä. Suomi on korkean kustannustason sekä laajojen ja kattavien hyvinvointipalveluiden maa, jonka elintason säilyttäminen vaatii vahvaa elinkeinorakennetta sekä lisää korkean jalostusasteen liiketoimintaa. Julkisen talouden kestävyysvajeen kiinni kurominen on edellisestä riippuvainen. Väestön ikääntyminen ei vähennä tätä uudistumishaastetta.

Kasvupolitiikan tärkein tehtävä on rakentaa yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö

Julkisten politiikkatoimien tärkein tehtävä on kilpailukykyisen toimintaympäristön luominen yrityksille. Houkutteleva liiketoimintaympäristö kannustaa yrityksiä investoimaan, kasvamaan ja työllistämään. Kilpailukykyinen toimintaympäristö houkuttelee parhaita osaajia ja nopealiikkeistä pääomaa. Kilpailukykyvertailut toimivat hyvinä lähtökohtina kilpailukyvyn tarkastelussa samalla kun niiden rinnalle tarvitaan syvempää ymmärrystä ja tulkintaa talouden menestystekijöistä.

Kustannus- ja hintataso on kilpailukyvyn keskeinen osatekijä. Kustannuskilpailukykymme on päässyt rapautumaan ja sitä pyritään hallituksen toimin nyt parantamaan.

Tuotteiden ja palveluiden lisäarvoon perustuvan reaalisen kilpailukyvyn osalta Suomen perusta on hyvä. Meillä on kehittyneet yhteiskunnalliset instituutiot, korkeatasoinen infrastruktuuri sekä toimiva peruskoulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmä. Julkisen talouden kestävyysvajetta kurotaan kiinni makrotalouden vakauden turvaamiseksi. Parantamisen varaa löytyy vielä erityisesti työ-, hyödyke- ja pääomamarkkinoiden toimivuudessa sekä korkeakoulujärjestelmän kilpailukyvyssä. Kotimarkkina-alueemme on pieni eikä hajanainen aluerakenne aina mahdollista skaalaetuja. Yritystoiminnalle on avautumassa uusia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyssektorin uudistuksen myötä. Kotimaisilta Sote-markkinoilta voidaan ponnistaa myös globaalimarkkinoille. Mahdollistavasta lainsäädännöstä on tulossa merkittävä kilpailukykytekijä digitalisaation murtaessa perinteisiä toimintamalleja.

Suomen kaltaisen pienen kehittyneen avotalouden kasvun perusta on kytkeytyminen kansainväliseen vaihdantaan ja kilpailuun. Suomen talouskasvun strategiaksi voidaankin asettaa maailmantalouden muutosvoimien hyödyntäminen. Varsinkin maailmantalouden ja maapallon suuriin kestävyyshaasteisiin vastaaminen tarjoaa suomalaisyrityksille suuria mahdollisuuksia.

Suomessa valtaosa yrityksistä toimii paikallisesti tai kansallisesti. Kasvuun ja kansainvälistymiseen yltäviä yrityksiä on huomattavasti vähemmän. Digitalisaation myötä yhä useampi kotimarkkinayritys kohtaa jatkossa globaalikilpailun haasteet. Tämän johdosta entistä suuremman osan suomalaisesta yritystoiminnasta tulisi suuntautua laajemmille ja kilpailluille markkinoille.

Elinkeino- ja innovaatiopolitiikan suuntaaminen vaatii aiempaa parempaa analyysiä kansainvälisten markkinoiden ja arvoketjujen kehityksestä, suomalaisen yrityskentän ja elinkeinorakenteen muutoksista, uusien innovaatioiden ja kasvualojen kaupallisista mahdollisuuksista sekä yritystemme tuottavuuskasvun tekijöistä ja rajoitteista. Mitä tarkemmin Suomen yrityskentän ja innovaatiotoiminnan tilannekuva ja tulevaisuuden mahdollisuudet hahmotetaan, sitä paremmin julkisen sektorin toimijat voivat tukea uuden kasvun ja työpaikkojen syntymistä.

Kansallinen innovaatiojärjestelmä kaipaa näkemyksellisyyttä

Suomen talous on saavuttanut kehitystason, jossa tuottavuuskasvu perustu yritysten innovatiivisuuteen ja elinkeinorakenteen uudistumiseen. Suomi saa erilaisissa innovatiivisuusvertailuissa hyviä arvioita, mutta ne eivät heijastu täysimääräisesti suomalaisyritysten menestykseen. Suuret monikansalliset yritykset, jotka pystyvät verkostomaiseen toimintaan, ovat tuottavimpia yrityksiä sekä Suomessa että muualla maailmassa. Suomessa kymmenen suurinta yritystä edustaa 7,6 prosenttia BKT:sta. Kansainvälisesti vertaillen meillä onkin kohtuullinen määrä suuryrityksiä. Elinkeinorakenteen vahvistamiseksi ja monipuolistamiseksi olisi kuitenkin toivottavaa, että pienistä ja keskisuurista yrityksistä kasvaisi Suomeen uusia suuryrityksiä. Uudet työpaikat syntyvät usein pk-yrityksiin samalla kun kasvuhakuiset innovatiiviset yritykset uudistavat taloutta.

Kaikkien yritysten toimintapuitteiden kilpailukykyä parantavan horisontaalisen politiikan lisäksi elinkeino- ja innovaatiopolitiikassa tarvitaan näkemys tulevan talouskasvun lähteistä ja painopisteistä eli talouskasvun visio. Tällaisen vision kehittäminen ja päivittäminen vaatii kansallista toimintamallia, jolla avautuvia liiketoiminta- ja kasvumahdollisuuksia tunnistetaan, arvioidaan ja niukkoja resursseja kohdennetaan lupaavimmille painopistealueille. Talouskasvun visio ja uusi systemaattinen toimintamalli parantavat julkisten panostusten vaikuttavuutta sekä auttavat yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toimijoita tiivistämään yhteistyötään. Kansantalouden kannalta merkittävä uusi liiketoiminta syntyykin usein näiden eri sektorien toimijoita yhdistävissä ja yrityksille hyvän toimintaympäristön antavissa ekosysteemeissä.

Suomen kaltaiset kehittyneet avotaloudet ponnistavat uusille liiketoiminta-alueille yleensä olemassa olevista vahvuuksista ponnistamalla. Suomen kannattaa kehittää aloja, joiden ratkaisuille maailmalla on kysyntää ja Suomessa osaamista sekä kehittymispotentiaalia.

Suomen metsävarat tarjoavat suuria mahdollisuuksia biotalouden ympärille syntyvien liiketoimintaverkostojen kehittämiselle ja jalostusarvon kasvattamiselle. Cleantech-toimialat puolestaan vastaavat ympäristö- ja ym. kestävyyshaasteisiin yhdistelemällä perinteisiä kone- ja metalliteollisuuden osaamisia uusilla tavoilla. Suomalainen ICT-osaaminen houkuttelee uusia investointeja ja mahdollistaa uutta liiketoimintaa. Terveystoimialoille on myös kehittymässä uusi liiketoimintaekosysteemi digitaalisten ratkaisujen, terveysteknologian ja tietovarantoja hyödyntävän lääketutkimuksen ympärille. Näiltä vahvuusalueilta pitää tunnistaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä keihäänkärkiä. Teollisen tuotannon rinnalla palvelutalouden ja digitaalisen alustatalouden uudet toimintamallit avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia haastaen samalla nykyrakenteita.

Painopistevalintoja tehtäessä kansalliselle innovaatiojärjestelmälle voidaan asettaa aiempaa korkeampia laatuvaatimuksia. Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) panostukset ovat yhä kokonaistasolla maailman kärkiluokkaa, vaikka julkisen sektorin panostukset eivät sitä olekaan. TKI-investointien kehitys on kuitenkin huolestuttavan laskeva. Julkisen panostuksen tulisi kyetä kannustamaan yksityistä rahoitusta siellä missä sillä on eniten vaikutusta huolehtien samalla siitä, että valituilla aloilla suomalainen osaaminen on maailman kärjessä. Julkisen vallan tulee myös huolehtia osaamisen leviämisestä laajasti yrityskentässä. TKI-investointien painopiste on ollut ICT-sektorilla, kun muiden alojen investoinnit ovat jääneet paljon pienemmiksi. Suuren riskin muodostaa se, että julkiseen rahoitukseen nyt tehdyt leikkaukset näkyvät pidemmällä aikavälillä haitallisesti suomalaisyritysten innovaatiotoiminnassa. Innovaatiopolitiikka voi luoda uusia mahdollisuuksia jopa globaalille liiketoiminnalle synnyttämällä uusia edelläkävijämarkkinoita systeemitason ratkaisuilla ja julkisilla hankinnoilla (Sote, MaaS). Varsinkin terveysalan ekosysteemin kehitystyötä tulee tiivistää panostamalla eri toimijoiden, toimialojen ja tieteenalojen yhteistyöhön ja työnjakoon.

Kasvupolitiikan keskeiset asiakkaat eli yritykset, yrittäjät ja työvoima ansaitsevat palvelulupauksen. Asiakkaan kannalta julkinen valta näyttäytyy yhtenä kokonaisuutena. Kansalliseen kasvunäkemykseen pohjautuvan toimintatavan avulla voidaan rakentaa palvelujärjestelmää, joka ottaa huomioon markkinoiden toimivuuden keskeiset kysymykset sekä yritysten eri kehitysvaiheet ja auttaa ylittämään kasvun esteitä.

Team Finland -palvelujärjestelmää kehitetään tukemaan kasvuun ja kansainvälistymiseen tähtääviä yrityksiä. Kansallisesti toimivia yrityksiä on rohkaistava ottamaan kansainvälistymisloikka. Palvelujärjestelmää tulee virittää niin, että suomalaista markkinointi- ja liiketoimintaosaamista parannetaan. Samalla tulee huolehtia digitaalisten kyvykkyyksien kehittämisestä.

Maakuntauudistus tarjoaa mahdollisuuksia yksityisen kasvupalvelumarkkinan kehittämiseen ja sitä kautta yrittäjyys- ja työvoimapotentiaalin parempaan hyödyntämiseen.

Osaava työvoima ja korkea työllisyys ovat kasvun takeita 

Työllisyyden kehitys on tärkeää julkisen talouden tasapainon kannalta. Rakennetyöttömyys on suurin työmarkkinaongelmamme. Se sitoo budjettivaroja ja pienentää talouden tuotosta. Mahdollisuuksia työpanoksen määrän nostolle on, sillä työttömiä on nyt noin 330 000 ja laajemman määritelmän mukainen työttömyys tätäkin suurempi. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kesto on pitkä ja sen uusiminen on suhteellisen helppoa. Työmarkkinatuki on kestoltaan käytännössä rajaton ja yhdessä toimeentulotuen ja asumistuen kanssa tasoltaan vähimmäistoimeentulon turvaava ja usein liian houkutteleva.

Työelämän rakenteet syrjäyttävät osan työvoimasta työmarkkinoiden ulkopuolelle. Muuttuva elinkeinorakenne haastaa työelämärakenteitamme uudistumaan. Työmarkkinoiden rakenteisiin ja toimialojen muutoksiin reagoimiseksi suomalaisten osaamista tulee kehittää elinikäisen oppimisen hengessä. Vaikka teknologian kehityksen myötä vanhoja työtehtäviä katoaa, uusia syntyy teknologiaa täydentäville osaamisalueilla. Osaamisen kehittämisen keinoja tulee modernisoida ja joustavoittaa, jotta kaikilla on mahdollisuus osaamistasonsa päivittämiseen. Elinkeinopolitiikan ja työpolitiikan kiinteämpi yhteistyö mahdollistaa tulevaisuuden osaamistarpeiden paremman ennakoinnin.

Suomen tulee hyödyntää entistä tehokkaammin kansainvälisen taustan omaavien osaajien verkostoja ja osaamista elinkeinoelämän kasvun ja kansainvälistymisen ajurina, esimerkiksi vientitoiminnassa ja kansainvälisten investointien houkuttelussa.

Kasvun tukeminen edellyttää kaikkien relevanttien politiikka-alueiden hyödyntämistä

Energiapolitiikan perinteisenä tavoitteena on talouskasvun varmistaminen huolehtimalla toimitusvarmuudesta kilpailukyiseen hintaan. Nykyisin ilmasto- ja energiapolitiikat muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi erottaa toisistaan. Pyrkimys vähähiilisyyteen muuttaa energiajärjestelmiä tarjoten liiketoimintamahdollisuuksia myös vahvuusalueillamme. Esimerkiksi innovatiivisia julkisia energiahankintoja voidaan lisätä samalla kun kiinnitetään huomiota markkinoiden kehittymiseen.

Suomen EU-vaikuttamisstrategiaa voidaan kehittää näkemällä integraation mahdollisuudet välineinä tehostaa kotimaisia politiikkatoimia. Suomen prioriteetti on markkinoillepääsyn varmistaminen ja markkina-alueen kasvattaminen. Kansainvälistä verkottumista ja vaikuttamista tulee kehittää aktiivisesti. Varsinkin kansainvälisiin osaamis- ja innovaatioverkostoihin kytkeytyminen on keskeinen osa kasvupolitiikkaa. Tällä hetkellä mm. Suomeen kohdistuvat ulkomaisten yritysten sijoitukset sekä ulkomainen tutkijavaihto ovat kansainvälisesti vertaillen alhaisella tasolla.

Julkiset resurssit ovat rajalliset. Niiden avulla tulee tukea talouden uudistumista ja yksityisen sektorin kehitystä sekä tarvittaessa kestävällä tavalla yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lievittämistä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää toimenpiteiden kokonaisvaikuttavuuden parantamiseen ja eri politiikkatoimenpiteitä hyödyntävien kokonaisuuksien kehittämiseen. Innovaatiot syntyvät usein niukkuudesta. Olemassa olevien resurssien paremmalla kohdentamisella voidaan saada lisää vaikuttavuutta TKI-panostuksiin. Julkisten innovatiivisten hankintojen mahdollisuuksia voidaan hyödyntää tavoitteellisesti.

Lue täältä myös TEM:n verkkojulkaisu Kasvun agenda – Yrityksen menestyksestä työtä ja toimeentuloa